Aristoteles: ethos, pathos, logos
Eetos, paatos ja logos
Aristoteles määritteli kolme retoriikan lajia: poliittinen puhe (kehottaminen ja varoittaminen), oikeuspuhe (syyttäminen ja puolustaminen sekä epideiktinen eli esittävä puhe (ylistäminen ja moittiminen).
Puheen kolme tärkeintä elementtiä ovat eetos, paatos ja logos.
Ethos
tarkoittaa puhujan uskottavuutta. Puhujan persoona ratkaisee puheen tehon. Hänen pitää antaa itsestään reilu ja uskottava vaikutelma. Mikäli eetos ei perustu asemaan ja saavutuksiin, sen perustana on olemus ja luonteenpiirteet.
´Luonteeseen´ kuuluvat
- kokonaisvaikutelma (ulkoinen olemus, asenne jne.)
- persoonallisuus (tyyli, sävy)
- sympaattisuus ja empaattisuus
- eettisyys.
Pathos
Puhujan täytyy tunnistaa kuulijoidensa tunnetila. Siinä tarvitaan tunneälyä, eläytymiskykyä ja samaistumista. Taitava puhuja kiihdyttää yleisön vastaanottavalle tunnetasolle.
´Mielentilaan´ kuuluvat
- puhujan herättämä tunne
- varsinkin liioittelu on hyvä tehokeino
- tunne yhdistyneenä järkeen
- johdattelutaidot.
Logos
Puheessa pitää olla yksi pääväite eli teesi. Taitava puhuja kumoaa puheessaan mahdolliset vasta-argumentit. Puhuja voi horjuttaa yleisön vastustavaa asennetta käymällä sen takana olevan väitteen kimppuun.
´Totuus´ muodostuu
- argumenteista (väite + perustelut)
- uskottavuudesta.
Aristoteles oli sitä mieltä, että viimeinen näistä on tärkein. Puheen pitäisi perustua hänen kehittämäänsä argumentointiin, jota hän on esittänyt logiikkaa käsittelevissä teoksissaan.
