Kirjallisuusessee

1.Tehtävä

Esseellä tarkoitetaan muutaman sivun pituista kirjoitusta kurssiin liittyvästä aiheesta, josta sovitaan kurssin pitäjän kanssa. Essee palautetaan määräaikaan mennessä ennen koetta kurssin pitäjälle henkilökohtaisesti tai sopimuksen mukaan. Luonnokset pitää toimitetaan opettajalle sopimuksen mukaan.

2. Mikä on essee?

Osana kursseja opiskelija kirjoittaa kirjallisuusesseen. Kirjallisena muotona essee on käsittelytavaltaan vapaampi kuin esimerkiksi tutkielma. Essee tekstilajina mahdollistaa subjektiivisemman tyylin aiheenkäsittelyyn kuin objektiivisempi tutkielma. Kirjoittajan pohtiva asenne ja persoonallinen kirjoitustyyli ja käsittelytapa on tärkeämpää kuin pelkän tiedon välittäminen (vrt. artikkelityyli). Ajatusten kulku näkyy tekstissä: ne voivat nivoutua yhteen; ne voivat kulkea rinnakkain; ne voivat jäädä lopulta avoimiksi. Esseestä kuitenkin välittyy asiantuntemus ja kirjoittajan perehtyminen pohjatekstiin, kirjailijaan ja historialliseen kontekstiin. Esseen kirjoittajalta vaaditaan perehtyneisyyttä myös kaunokirjallisen teoksen aikakauteen ja tyylilajiin.

Hyvältä esseeltä vaaditaan seuraavat peruskriteerit:

• kirjoittaja esittelee aiheensa (lähtökohdat, näkökulman ja ongelmat) selkeästi
• perustelee oman näkemyksensä ja tulkintansa pätevästi ja johdonmukaisesti.

Hyväksytyn esseen perusvaatimuksena on se, että kirjoittaja selkeästi pystyy osoittamaan lukeneensa koko kirjan.

2.1 Rakenne

Esseen rakenne muodostuu otsikoinnista, aloituksesta, keskiosasta ja lopetuksesta. Otsikointi liittyy aiheen rajaukseen. Kirjoittajan valitsema otsikko määrää näkökulman käsiteltävään aiheeseen. Esseen sisällön on vastattava otsikon kattama alue. Otsikointiin on kiinnitettävä huomiota, eikä sitä pidä otsikoida vain kirjailijan nimen ja teoksen mukaan.

Aloitus on tärkeä. Ensimmäisessä kappaleessa kirjoittaja voi lyhyesti kertoa, mitä hän aikoo esseessään sanoa. Hän määrittelee aiheensa tai esittelee tutkimusongelman tai teokseen liittyvää tematiikkaa, jota hän tekstissään tulee käsittelemään. Esseen voi aloittaa myös kirjailijaesittelyllä. Aiheen rajauksen yhteydessä kirjoittaja voi mainita käsittelytapansa (esim. psykologinen tai yhteiskunnallinen) ja ehkä tärkeimpiä lähteitään ja vertailukohteitaan.

Keskiosa on varattu aiheesta "keskusteluun". Kirjoittaja esittelee aiheeseen liittyviä erilaisia näkemyksiänsä ja tulkintojansa. Pelkkä aiheen esittely ja teoksen juonireferaatti eivät riitä, vaan kirjoittajalta edellytetään erilaisten näkemysten ja tulkintojen vertailua keskenään ja oman perustellun tulkinnan ja mielipiteiden muodostamista. Esseeltä ei edellytetä tutkielman kaltaista loogista jäsentelyä ja aiheen käsittelyä tai sisällysluettelon laadintaa. Tekijä voi kuljetella omia ajatuksiaan tuoden mukanaan yllättäviä assosiaatioita (mielleyhtymiä) esimerkiksi romaanin kuvitteellisen todellisuuden ja oman reaalitodellisuuden välillä tai oivaltamalla romaanin kirjoittajan tarkoitusperiä ja verrata sitä esimerkiksi yhteiskunnallisiin ilmiöihin (menneeseen ja ehkä tulevaan aikaan). Kirjoittaja voi pohtia myös kirjailijan ja kaunokirjan motiiveja, ja miksi teos on kirjoitettu ja mikä on teoksen asema suhteessa muihin teksteihin ja todellisuuteen.

Lopetus päättää hallitusti esseen. Lopetustapoja on useita niin kuin ylioppilasaineen päätäntäratkaisujakin. Kirjoittaja valitsee tarkoituksenmukaisimmaksi katsomansa vaihtoehdon. Lopetus voi olla lyhyt ja ytimekäs, ja siinä kirjoittaja voi tehdä aikaisemmin käsittelemistään asioista yhteenvedon. Silloin hän voi ilmaista lopputuloksen tai aiheeseen liittyvän ongelman ratkaisun. Kirjoittaja voi vielä kiteyttää esseessään käsittelemän asian ikään kuin tiivistelmänä aikaisemmasta pohdiskelustaan. Lopetuksessa ei tarvitse tutkielmasta poiketen välttämättä esittää tutkimusongelmaan ratkaisua, vaan kirjoittaja voi jättää lopun avoimeksi. Käsittelyssä voi jättää sijaa myös epäilyille ja että romaania voidaan tulkita monella tavalla.

2.2 Käsittelytapa ja jäsentely

Essee muiden kirjallisten esitysten tapaan vaatii selkeää jäsentelyä ja kappalejakoa. Ylioppilastekstien tapaan myös esseen pitää olla ehyt kokonaisuus. Jäsentely alkaa yleensä jo otsikosta, ja sitä mietittäessä pitää pohtia, minkälaisia käsittelytapoja ja näkökulmia se mahdollistaa.

 Essee voidaan jäsentää kappalejakoa laajempiin kokonaisuuksiin, jolloin teksti pitäisi jakaa (jos selvyys vaatii) alaotsikoita käyttämällä. Tällainen esitystapa ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Mikäli alaotsikointia kirjoituksessa halutaan käyttää, sen käytössä on huomioitava, että alaluvut muodostavat ajatuksellisia kokonaisuuksia ja niiden sisältö vastaa niiden otsikkoa samoin kuin esseen sisältö koko esseen otsikkoa.

Esseetä ja sen kirjoittamista voidaan lähestyä eräänlaisena ongelmanratkaisuprosessina. Kirjoittajan lähtökohtana voi olla jokin kaunokirjallisen teoksen herättämä kysymys, ongelma tai epäkohta, joka ilmenee luettavassa teoksessa tai joka aikaansaa lukijassa sellaisia ajatuksia, mielipiteitä tai tuntemuksia, joiden pohjalta hän voi lähteä prosessoimaan ajatuksiaan esseen muotoon. Usein käytetty metodi esseeteksteissä on vertailumenetelmän käyttäminen. Kirjoittaja voi vertailla omaa kaunokirjallista kohdettaan saman lajityypin edustajiin, saman aihepiirin käsittelyä erilaisin keinoin (esim. kirjoitettu teksti ja elokuva tai näytelmä) tai muuhun aihepiiriin, jossa on samanlaisia elementtejä kuin kirjoittajan lukemassa teoksessa. Esim. samanlainen teema voi toistua jo antiikin aikaisessa draamassa, oopperassa ja tieteiskirjallisuudessa. Esseen lähdemateriaalina voi käyttää kaikkea mahdollista tietoverkoista ja kirjoista löytyvää tarpeellista lähdemateriaalia. Esseen loppuun on hyvä koota luettelo niistä aineistoista, joita on käytetty. Epäselvissä tapauksissa lähteet on esitettävä.

2.3. Esseen ulkoasu

Esseiden pitää olla koneella kirjoitettuja, rivivälillä 1,5, kirjasinkoko 12, (esim times, arial jne.) vasen marginaali n. 4 cm, oikea vähemmän, sivunumerointi, sanojen lukumäärä n. kaksinkertainen yo-esseehen verrattuna. Kansilehdelle kirjoittaja merkitsee nimensä, aiheen, kurssin nimen ja luovutuspäivämäärän. Esseen loppuun liitetään mahdollinen kirjallisuus-luettelo. Ulkoasuun liittyviä ohjeita on noudatettava.

3. Muita ohjeita

Opiskelija tekee esseensä itsenäisesti. Jos opiskelijat haluavat tehdä tekstinsä esim. kahden toverin ryhmässä, se on mahdollista, mutta siitä pitää sopia opettajan kanssa. Joitakin oppitunteja voidaan käyttää myös esseetyöskentelyyn ja opettajan antamaan ohjaukseen.

Esseestä esitetään opettajalle luonnos. Sen esittämättä jättäminen voi olla esteenä esseen hyväksymiselle. Lainaukset on merkittävä siten, että lukijalle ei tule epäselvyyksiä siitä, mikä on kirjoittajan omia ajatuksia ja mikä kirjoittajan omiin nimiin lainattua tekstiä lähteiden pohjalta. Epäselvissä tapauksissa opettaja voi vaatia opiskelijaa todistamaan, ettei tämä ole syyllistynyt lähdevarkauteen (plagiointiin). Jos opiskelija ei toimita opettajalle vaadittuun määräaikaan mennessä lähteitään ja jos suoritus osoittautuu plagiaatiksi (kopioksi), essee ja koko kurssi hylätään. Siksi opiskelijan kannattaa kopioida itselleen käyttämänsä lähdetekstit (tai ainakin merkitsemään lähdeteokset ja sivunumerot ja nettisivujen osoitteet).

Essee kurssisuorituksen osana on palautettava opettajalle määräaikaan mennessä. Määräajan jälkeen palautettuja esseitä ei arvostella. Jos opiskelija laiminlyö esseensä palauttamisen sovittuna aikana, hän voi menettää oikeuden osallistua kurssikokeeseen.