Ota yhteyttä | Blogi | Twitter | Netvibes | Scoop.it | Käyttöehdot
ÄI1 | ÄI2 | ÄI3 | ÄI4 | ÄI5 | ÄI6 | ÄI7 | ÄI8 | ÄI9 | ÄI10 | ÄI11 | ÄI12 |
AT4 | AT9
Esseekoe | Tekstitaidon koe | Vanhat kokeet | Pistemäärät
YO-korotuskuulustelu | ÄI1 | ÄI2 | ÄI3 | ÄI4 | ÄI5 | ÄI6 | ÄI7 | ÄI8 | ÄI9 | ÄI10 | ÄI11 | ÄI12 |
Impressio | Kirjallisuusessee | Kirjavertailu | Kirjaraportti | Lukupäiväkirja | Kirjallisuusessee |

ÄI12 Mallisatu

Karhu Kolmisilmän kirous

”Sinun pitää tehdä sama, mitä ovat muutkin kosijat yrittäneet. Sinun täytyy kohdata metsän hurja peto, Karhu Kolmisilmä! Se, joka onnistuu Karhu Kolmisilmän kohtaamaan ja hänet listimään, saa rakkaan tyttäreni Fionan ja puolet aarteistani omakseen. Se kosija, joka onnistuu voittamaan metsän pahimman pedon, on varmasti tyttäreni arvoinen. Tehtävä ei ole helppo, eikä yksikään kosija ole siitä aikaisemmin suoriutunut!”

Köyhä kulkuri alkoi epäillä itseään. Miten hän voisi ikinä voittaa pahan Karhu Kolmisilmän, hänhän on metsän pahin vihollinen! Tämä kosija, Rafael nimeltään, tahtoi silti yrittää. Hän oli korviaansa myöten rakastunut Fionaan, eikä voinut elää ilman häntä. ”Minä aion tehdä sen!”, hän huudahti innostuneena. ”Aion näyttää koko metsän väelle, että rakkauteni ansiosta saan voimaa Kolmisilmän kukistamiseen ja pystyn siihen! Aamun koittaessa lähden kohti Kolmisilmän onkaloa ja osoitan voimani!” Rafael oli tosissaan, ja itsevarmuutta puhkuen hän lähti valmistautumaan seuraavan päivän koitokseen.

Aamun koittaessa Rafael matkasi Kolmisilmän onkaloa kohti, metsän väki mukanaan. Kaikki olivat kuulleet hänen aikeistaansa ja halusivat tulla katsomaan taistelua. Ilmassa oli jännittyneisyyttä, kuten joka päivä kun kosijat vuoron perään lähtivät onkaloa kohti. Joka kerta he olivat varmoja voitostaan, mutta yksikään ei selvinnyt hengissä. Aamu oli kirpeän syksyinen ja kylmä. Ihmiset pelkäsivät kauhusta rohkean kulkurin puolesta ja toivoivat hänen onnistuvan ja rikkovan kirouksen. Sillä se, joka saa listittyä Kolmisilmän, vapauttaa metsän pahan Kolmisilmän hallusta ja antaa vapauden metsän väelle taas takaisin. Onko kellään mahdollisuutta tähän, vai onko kirous tosiaan langetettu ikuisiksi ajoiksi metsän väen taakaksi?

Rafael oli saavuttanut onkalon. Karhu Kolmisilmä oli haistanut jo pitkän matkan takaa, että jotakin oli tapahtumassa. Ihmiset olivat tulossa! ”Mitä he oikein tahtovat, tulevat häiritsemään rauhaani!”, Kolmisilmä ajatteli. Hän alkoi jo kuulla askelten ääniä, kunnes näki hahmoja. ”Minä tulin voittamaan sinut, paha karhu!”, Rafael huudahti. Karhu vain tuhahteli itsekseen: ”Taas noita yrittelijöitä. Minua ei voita kukaan, ei edes maailman vahvin ihminen!”, Kolmisilmä huusi takaisin. Rafael lähestyi karhua uhkaavasti, muut ympärillä ihmetellen: ”Mitä hän aikoo oikein tehdä voittaakseen karhun?”, kuiskasi joku toiselle. ”Hänellä on pakko olla jokin salainen keino, ei hän voi muuten onnistua”, arveli toinen. Ja niin Rafaelilla olikin keinonsa. Vaikka hän oli köyhä kulkuri, oli hän kehitellyt keinonsa Kolmisilmän kukistamiseen. Hän veti taskustaan salaisen pussin, jossa oli jotakin ainetta minkä hän heitti karhun päälle. ”Eeeeeei!”, räyhäsi karhu kituen. ”Löysit talvipulveria!” Ja niin Rafael oli yllättänyt jokaisen. Hän oli tuonut pohjoisesta talven, laittanut pussiinsa ja nyt vapautti sen karhua kohti. Kuin salamannopeasti Kolmisilmä alkoi vaipua talviuneen. Hän oli joutunut etelässä lumen kohtaamaksi ja vaipui kohti ikuista talviunta.

Ihmiset hämmästelivät. Kukaan ei uskaltanut sanoa sanaakaan. Tämä köyhä kulkuri oli voittanut Kolmisilmän talvipulverin avulla! Nyt karhu nukkuu ikuista talviunta, eikä enää ikinä häiritse metsän kansaa. ”Mahtavaa! Nyt kun suoriuduit tehtävästä, saat mitä lupasin. Saat rakkaan tyttäreni Fionan ja puolet aarteistani”, sanoi paluumatkalla päällikkö Felix kulkurille. Ja niin Felix saikin Fionan ja heidän rakkaus kukoisti. He viettivät ikimuistoiset häät ja elivät onnellisesti elämänsä loppuun asti vaarattomassa metsässä, ilman mitään petoja. Karhu Kolmisilmä oli kukistettu ja metsän kirous oli poissa.