ÄI12 Faabeli
Kreikkalaiset ja roomalaiset pitävät Aisoposta (500-luvulla eaa.) opettavaisen eläintarinan eli faabelin keksijänä, jolta on säilynyt n. 350 satua. Aisopoksen elämästä tiedetään hyvin vähän: hän oli vapautettu orja, joka tuomittiin Delfoissa kuolemaan jumalanpilkasta.
Roomalaiset käyttivät faabeleita usein puhetaidon opetuksessa antamaan lisäväriä puheenvuoroihin. Ajanlaskun alun jälkeen esim. Faedrus ja Babrios pyrkivät kehittämään kirjallisuudenlajia. Usein saduissa tuodaan hauskasti esille ”käytännön filosofiaa”, ”pessimistin elämänviisauksia” ja huumoria:
- valmistautumatta ei kannata ryhtyä mihinkään
- parempien kanssa on kiellettyä kilpailla
- omista ja toisten vahingoista voi oppia
- sopeutuvainen on viisas
- nöyrä on turvassa.
Roomalaiset faabelit olivat usein aikalaiskuvausta ja edustivat useita tekstilajeja, esim. aforismia, novellia, runoa tai anekdoottia.
Kirjoita lyhyehkö faabeli, jossa on
- kuvitteellinen tarina
- allegorinen totuus
- lähtökohtana jokin tapaus (ei sananlasku)
- jokin kehotus tai moraalinen opetus.
Lisää tarinan loppuun opetus selkokielellä.
Ota mallia vaikkapa vanhoista suomalaisista sananlaskuista.
