Ota yhteyttä | Blogi | Twitter | Netvibes | Scoop.it | Käyttöehdot
ÄI1 | ÄI2 | ÄI3 | ÄI4 | ÄI5 | ÄI6 | ÄI7 | ÄI8 | ÄI9 | ÄI10 | ÄI11 | ÄI12 |
AT4 | AT9
Esseekoe | Tekstitaidon koe | Vanhat kokeet | Pistemäärät
YO-korotuskuulustelu | ÄI1 | ÄI2 | ÄI3 | ÄI4 | ÄI5 | ÄI6 | ÄI7 | ÄI8 | ÄI9 | ÄI10 | ÄI11 | ÄI12 |
Impressio | Kirjallisuusessee | Kirjavertailu | Kirjaraportti | Lukupäiväkirja | Kirjallisuusessee |

ÄI12 Metallica: Unforgiven III

Olin pitkään unelmoinut kultaisesta aarteesta meren toisella puolella.
Aamuauringon värjäämä taivas kimaltelevan meriveden yllä.
Raikkaan tuulen kuljettaessa venettäni ja tanssittaessa hiuksiani.
Merellä olisin turvassa tunteiltani.
Voisin paeta kauas kohti taivaanrantaa ja unohtaa kaiken, mitä joskus tunsin.

Unelmani jää kuitenkin todellisuuden varjoon.
Kuristavaan, tukahduttavaan sumuun, jonka läpi en kohta enää näe kultaisia hiekkarantoja ja pilvien koristamaa taivasta.
Aarteestani tuli kylmä ja arvoton.
Veneeni upposi ennen kuin ehdin köydet irroittaa.
Kirkas taivas peittyi mustilla myrskypilvillä.
Et ollut sitä, mitä unelmani ja toiveeni hakivat.
Sain sinusta voimaa ja uskoa, mutta ajan kuluessa todellinen luonteesi astui esiin.
Suljit tunteettomasti elämäni valon aukottomaan, lukittuun rasiaan ja jätit minut virumaan pimeään.
Yksin.
Unohdettuna.
Silti jaksoin pitää unelmaani yllä ja toivoa parempaa päivää.
Kurssini kuitenkin muuttui unelmista julmaan kostoon, ja sait tuta kohtalosi, jonka asetin sinulle sinä synkkänä yönä.
En katunut silloin.
En hetkeäkään.
Aika kului huomaamattomasti hiljalleen ja aloin todella ymmärtää tekoni.
En tunne surua, mutta toivon, että minulle voitaisiin antaa anteeksi.

Nyt olen vaihtanut elämäni suuntaa.
Purjehdin läpi merten laivallani, jonka purjeita tuulet liikuttavat.
Menen sinne, minne meri minua vie.
Yksin.
Unohdettuna.
Onnellisena.
Unelmaani toteuttaen ja kultaista aarretta hakien.