ÄI12 Jatkokertomus
Oletko miettinyt, olisiko sinusta romaanin tai novellin päähenkilöksi? Nyt teemme sinusta joko sankarin tai luuserin – tai jotain siltä väliltä. Kirjoitetaan annettujen ohjeiden mukaisesti ja lähetetään teksti Moodleen.
1. Jokainen kirjoittaa n. 500–1000 sanaa pitkän tekstin omasta itsestään ja lisää dokumentin omalta koneelta Moodleen. Kirjoita tajunnanvirtaa tai jäsennelty onnellinen tai onneton tapaus/kokemus/elämys/pettymys tai jotain vielä suurempaa... Etäännytä ja liioittele tarpeen mukaan.
2. Kirjoita yhteen tarinaan jatko tai muokkaa sitä mielikuvituksesi mukaan. Kirjoita kuitenkin koko kertomus uusiksi julkaisemalla teksti vastauksena alkuperäiseen viestiin (toisen oppilaan viriketekstiin) Moodlessa.
3. Kommentoi paria tekstiä ja ota huomioon myös jatkotarinan kirjoitusohjeet.
Viriketeksti
Palaa johonkin aikaisemman elämäsi huippukohtaan. Se voi olla upea elämys tai pahin pettymys, mihin olet joutunut. Virittäydy tunnelmaan ja anna tekstin virrata. Voit kirjoittaa tajunnanvirtaa. Älä kiinnitä huomiota oikeakielisyyteen tai tekstin uskottavuuteen. Voit etäännyttää riittävästi kertomustasi, jotta tekstin kirjoittaja jää tuntemattomaksi. Kirjoittaja jää vain opettajan tietoon.
Ope julkaiseen Moodlessa tekstin, johon tulee jännittävä jatko tai tausta, tai se voidaan muokata uuteen uskoon yllättävästä näkökulmasta.
Totuudessa ei ole tarpeen pysytellä ehdottomasti, vaan sitä voi venyttää omantunnon mukaan.
Jatka tarinaa
Jatketaan ja muokataan kurssitoverin tekstistä novelli, joka täyttää – ainakin jossain määrin – useimmat tai useampia jäljempänä tulevia ohjeita.
Pyri kirjoittamaan niin, että näytät, mitä tapahtuu sen sijaan että kertoisit ulkopuolisen kertojan tapaan etäältä. Vertaile esimerkkejä.
Hän oli aivan hämmästynyt.
- Hei kato Mike, minkä selfien Maikku oli pannu itestään Instaan, et ikinä usko.
Hän näytti epäilevältä ja pelokkaalta.
Hänen silmänsä kapenivat, elohiiri nyki toisessa... hikikarpalo vierähti ohimolla...
Isoisä kärsi alkavasta muistisairaudesta. Kerrankin hän etsi kotoaan matkapuhelinta, muttei löytänyt sitä mistään. Sitten se löytyi, kun soitin siihen.
“Missä hitossa mun kännykkä on? Se on aina hukassa kun tarvitaan. Hei Liisa, soitttaisitko siihen? Olen hakenut joka paikasta, ja pitäisi juuri lähteä baariin heittämään tikkaa”, sönkötti vaari. Ties monennenko kerran hän hukkasi puhelimensa. “Tuolla se piippaa sun taskussa”, heitin heti perään.
Aloitus
Tekstissä pitää olla jokin koukku, joka vangitsee lukijan mielenkiinnon. Yleensä se on jokin konflikti, jonka ratkaisuun tarina voi päättyä. Tee niin, että aloitus on vastustamaton ja että se saa lukijan suhtautumaan haluamallasi tavalla päähenkilöön.
The summer my father bought the bear, none of us was born -- we weren't even conceived: not Frank, the oldest; not Franny, the loudest; not me, the next and the not the youngest of us, Lilly and Egg.
John Irving: The Hotel New Hampshire (1982)
When I wake up, the other side of the bed is cold.
Suzanne Collins: The Hunger Games (2008)
Lue lisää ja vertaile hyviä aloitusvirkkeitä Vuodatus.netistä.
Tausta
Romaaneissa yleensä rakennetaan keskushenkilön luonnekuvaa taustoittamalla sitä. Se voidaan tehdä siten, että sisäisessä monologissa päähenkilö muistelee jotain juonen tai tarinan kehittymisen kannalta oleellista tapahtumaa tai asiaa. Lyhyehköissä novelleissa muisteluja tai muita rönsyjä on tarpeen välttää ja keskittyä vain pääjuoneen. Romaaneissa ja elokuvissahan sivujuonia voi olla useitakin, ja jossain vaiheessa ne yhdistyvät keskenään.
Tarina ja juoni
Hyvässä tarinassa yhdistyvät sekä ristiriita, jännite ja riskit. Toisin sanoen päähenkilö voi toimia vastoin lakia ja omaatuntoaan saavuttaakseen jonkin päämääränsä, esim. osallistua johonkin rikokseen hankkiakseen rahaa hyvään tarkoitukseen. Jännite kasvaa, kun sankari paljastuukin roistoksi, ja lopulta riskit realisoituvat: hän menettää perheensä ja joutuu vankilaan.
- Aloitus: koukku
- Keskiosa: kehitys
- Loppu: kliimaksi
Juonen edetessä niin hyvä kirja kuin lyhempikin tarina kehittyy. Kirjoittaja voi käyttää voimakkaita tunteita, jotta lukija pystyy samaistumaan henkilöihin. Niitä voivat olla mm.
- onni
- raivo
- viha
- sekasorto
- epätoivo
- paniikki
- häpeä
- suru.
Konfliktin kehittelyssä jotain tapahtuu tarinan keskushenkilöille. Se voi olla esimerkiksi henkilökohtainen tragedia tai läheisiä koskettava uhka.
Teema
Ydin on aina teema. Esim. dekkareissa aiheena on useimmiten murha. Teema kertoo, miksi tapahtumiin päädyttiin. Se voi olla mm. viha, rakkaus, kosto, kateus, vallanhimo jne. Hyvässä kertomuksessa viimeinen virke usein kirkastaa teeman.
Ympäristö
Elokuvissa ja näytelmissä tapahtumat sijoittuvat aivan kuin novellissakin johonkin tilaan. Draamassa puhutaan näytöksistä (act) ja kohtauksista (scene). Mitä lyhyemmästä tarinasta on kyse, sitä vähemmän on kertomusta eteenpäin vieviä kohtauksia. Novelli voi olla yhdenkin kohtauksen mittainen. Esim. kahden henkilön välinen dialogi kehittyy kiistelyn jälkeen nyrkkitappeluksi, ja lopulta toinen joutuu sairaalaan ja toinen putkaan.
Lopetus
Päätä itse haluatko, että alun ristiriita ratkeaa päähenkilön kannalta jotenkin. Se voi päättyä esimerkiksi traagiseen katastrofiin tai seitsemänteen taivaaseen.
Lopun voi jättää avoimeksikin ja antaa lukijan muodostaa itse käsitys, mitä loppujen lopuksi tapahtui henkilöhahmoille. Jos päähenkilö jatkaa elämäänsä, sen pitää koskettaa lukijaa jollain tasolla.
Älä kirjoita epilogia sen paremmin kuin prologiakaan. Ensin mainittu kertoo, mitä tapahtui varsinainen tarinan päättymisen jälkeen. Jälkimmäinen on johdanto tekstiin, yleensä taustoitus tms. Molemmat ovat yleensä turhia ja kertoo kirjoittajan osaamattomuudesta tai lukijan aliarvioimisesta.
