Kirjaraportti

Nick Hornby: Uskollinen äänentoisto (1995)

Rob Flemingin elämä on ollut yhtä pettymystä. Hänen taivaltaan ovat värittäneet monet epäonnistuneet ihmissuhteet ja nyt, 35-vuotiaana, hänellä ei ole mitään muuta kuin konkurssin partaalla oleva levykauppa. Kun nykyinenkin tyttöystävä Laura jättää hänet, sortuu Rob muistelemaan epäonnisia naissuhteitaan. Haavat ovat syvällä, ensimmäinen hylkäys tuli jo 12-vuotiaana. Opiskelukin jäi, kun Robin suuri rakkaus Charlie lähti toisen miehen matkaan ja väliaikaiseksi tarkoitettu työpaikka levykaupassa muuttui pysyväksi.

Robilla on muutamia ystäviä. Barry ja Dick ovat töissä Robin omistamassa levykaupassa Tähtivinyylissä. Heidänkään elämissään ei ole hurraamista. Kolmikon keskustelunaiheet liittyvät lähes poikkeuksetta musiikkiin, top-5 listojen tekeminen on heidän suurinta huviaan. Liz taas on Robin ainoa naispuolinen ystävä. Rob tuntee hänet Lauran kautta, mutta he pysyvät erosta huolimatta hyvissä väleissä. Lizillä on aina hyviä neuvoja, vaikka Rob ei usein ota niitä kuuleviin korviinsa. Vanhempiinsa Robilla on hyvät välit, vaikka he utelevat hänen elämänmenostaan aivan liikaa.

Ero Laurasta saa Robin pois radaltaan. Ainoa mukava asia mitä tapahtuu on, että Rob ystävystyy amerikkalaisen poplaulajan Marie LaSallen kanssa. He jopa sortuvat yhden illan juttuun, mutta toteavat, ettei suhde toimisi. Laura pyörii kaikesta huolimatta mielessä lakkaamatta. Rob ei voi jättää häntä rauhaan, vaan soittelee kymmeniä puheluita ja istuu autossa tämän asunnon ulkopuolella miettien, onko Laura hänen tosirakkautensa vai ei.

Robin suurta huvia on lajitella laajaa levykokoelmaansa: aakkosjärjestykseen, ajallisesti, omaelämänkerrallisesti. Jokainen levy tuo mieleen muistoja ja levyt ovatkin Robin tärkein omaisuus. Ainakaan ne eivät voi pettää. Hänestä tuntuu myös mahdottomalta olla sellaisen ihmisen ystävä, jonka musiikkimaku sotii hänen omaansa vastaan. Robin silmät aukeavat vasta, kun hän ei syntymäpäivänään saa kuin yhden onnittelun ja baariseurakin on kiven alla.

Tarina sijoittuu Lontooseen 1990-luvun alkupuolelle. Laman jälkimainingit ovat havaittavissa pinnan alla. Suurkaupunki-ilmapiiri on uskottava tausta yksinäisyydelle, joka onkin suuri ongelma sellaisissa paikoissa. Uusiin ihmisiin tutustuminen ei ole helppoa, varsinkaan jos on hiukan syrjään vetäytyvä tai ei harrasta mitään sosiaalista.

Rob kokee elämässään eräänlaista keski-iän kriisiä. Hän tuntee, ettei ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Kirja loppuu kuitenkin onnellisesti. Rob pääsee vihdoinkin yli menneisyyden haamuista, kun hän käy tapaamassa entisiä tyttöystäviään. Sitten Lauran isä kuolee, ja hautajaisissa Laura ja Rob tekevät sovinnon. Tulevaisuus alkaa näyttää valoisammalta, kun he vielä avaavat uudestaan kauan unohduksissa olleen yökerhon, jossa Rob saa toimia tiskijukkana.

Kirjasta huomaa heti kirjailijan innostuksen musiikkiin. Teos tukeutuu paljolti erilaisten musiikkikappaleiden varaan, ja on harmi, että ainakin itseltäni meni se osa kirjasta täysin ohi, kun en ollut useimmista kappaleista ja artisteista kuullutkaan. Luulen myös, että teos vetoaa enemmän miehiin ihan sen takia, että päähenkilön ongelmat eivät tunnu niin läheisiltä naisille. Kirja antoi kyllä ajattelemisen aihetta tulevaisuudesta. Itse en haluaisi olla samankaltaisessa tilanteessa kuin Rob 35-vuotiaana. Teos oli kirjailija Nick Hornbyn läpimurtoromaani.